maanantai 22. huhtikuuta 2013

Unelmatorttu


Unelmatorttu on ainoa leivonnainen, johon suhtaudun tiukkapipoisen kiihkeästi. Sen nimi pitäisi suojata jollain kulttuuriperinnesuojalla niin kauan, kun unelmatortun nimissä tehdään kaikenlaisia banaani-, ananas- tai rahkakermaväkerryksiä. Hommahan on nyt niin, että unelmatorttu on ihan eri asia, kuin suklaakääretorttu. Unelmatorttua on vain ja ainoastaan voikreemillä täytetty suklaakääretorttu. Sinne ei sotketa kermaa ja rahkaa tai banaania tai ananasmurskaa =). Niiltäkin käyttämällä tulee oikein hyviä suklaakääretorttuja, mutta ne eivät ole unelmatorttuja!
Tässä ikivanhan unelmatortun resepti, jonka olen perinyt äitini ikivanhasta keittokirjasta ja tämä on yhtä niistä leivonnaisista, jota syödessä tulee melkein itku silmään, kun se on niin hyvää:


Unelmatorttu

pohja:
4 munaa
2 dl sokeria
2  rkl kaakaojauhoa
5 rkl perunajauhoa
2 tl leivinjauhetta

täyte:
100 g voita
2½ dl tomusokeria tai enemmän
1-2 keltuaista
2 tl vaniljasokeria

Vatkaa munat ja sokeri oikein kuohkeaksi. Siivilöi kuivat aineet sekaan. Kaada taikina voidellulle leivinpaperille uunipannulla ja paista 225 asteessa n. 5 min (tai 200 asteessa n. 8 min).Kumoa pohjalevy sokeroidulle leivinpaperille ja anna jäähtyä leivinpaperin ja märän pyyhkeen alla.
Täytettä varten vatkaa pehmeä voi ja sokerit. Lisää joukkoon keltuainen. Levitä jäähtyneelle kääretorttulevylle. Kääri rullalle ja anna seisoa kylmässä vähintään pari tuntia.

Toisinaan leivon vähän isomman pohjan ja käytän osin perunajauhoja ja osin vehnäjauhoja. Ja joskus olen kokeillut ”väärentää” tätä aitoa unelmatortun täytettä laittamalla sinne keltuaisen sijaan tuorejuustoa, n. 100 g. Tällöinhän tiukkapipoisimman tulkinnan mukaan ei ole enää aito unelmatorttu kyseessä ja kieltämättä se maistuukin vähän erilaiselta, mutta hyvää tulee niinkin. Itse asiassa muuten; mikä tuon keltuaisen funktio täytteessä edes on?! Se vaan jostain syystä kuuluu unelmatortun täytteeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti