Banaanimuffinit valkosuklaa-sitruunakuorrutteella

Tuossa edellisessä postauksessa mietiskelin, mitä tekisin sitruunakiisselistä, joka jäi yli Santiagon kakulta. Kakkua kun ei tarvinnutkaan lepytellä millään kastikkeilla. No jotain muffinin kuorrutusta varmaan.... ja siten syntyi banaanimuffinit. Ja niiden päälle valkosuklaa-sitruunakuorrute.

Banaanimuffinit

3, 75 dl sokeria
125 g voita
2 munaa
2 tl vaniljasokeria
5,75 dl vehnäjauhoja
½ tl soodaa
1/4 tl suolaa
2½ dl piimää
3 banaanina muussattuna

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää munat vatkaten ja keskenään sekoitetut kuivat aineet sekä neste ja banskumössö. Jaa taikina n. 18 muffinivuokaan ja paista 175 asteessa n. 18 - 20 min. Banaani tekee muffineista mukavan kosteita ja mehukkaita, eikä sellaisia kuivia sokerikakkuja, kuten muffinit tuppaavat olemaan.


Sitruunakiisseli

5 dl vettä
½ dl sokeria
1 pieni muna
3 rkl perunajauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 sitruunan mehu
1 dl kuohukermaa

+ valkosuklaata

Vatkaa kattilassa kylmä vesi, sokeri, muna ja perunajauhot tasaiseksi. Kuumenna seosta koko ajan puuhaarukalla sekoittaen, kunnes se sakenee kiisselimäiseksi. Jäähdytä. Lisää vanilliinisokeri ja sitruunamehu.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja  sekoita se jäähtyneeseen sitruunakiisseliin.

Sitruunakiisseli on tarkoitettu syötäväksi sellaisenaan, eikä se yksistään tuollaisena pysy muffinien päällä. Sulatin n. 100 g valkosuklaata mikrossa ja lisäsin siihen sitruunakiisseliä pari desilitraa, näin sain jähmettyvän valkosuklaa-sitruunakuorrutteen muffineille. Todella hyvää!

Santiagon kakku, Tarta de Santiago

Parhaita reseptejä ovat sellaiset, joilla on joku tarina tai menneisyys. En ollut ikinä kuullutkaan Santiagon tortusta (tai kakusta), ennen kuin luin Marikan kinttupolut –blogissa sellaisesta. Tämä oli suuri vääryys! Miten on mahdollista, että on olemassa joku tuollainen suorastaan torttuklassikko, jonka nimeä en ole edes kuullut. Mutta eipä ollut paljon nettiosumiakaan suomalaisista ruokablogeista, tämä ei ilmeisesti kuulu tämän hetken trendikkäimpiin torttuihin. Niinpä minun oli heti ensi tilassa kokeiltava Santiagon torttua itse.

Tarta de Santiago, calicialainen mantelikakku, perinteinen espanjalainen pyhiinvaeltajien kakku eli Santiagon kakku on tukoisa mantelin, sitruunan ja kanelin makuinen torttu. Oikeasti tähän pitäisi kuvioida pinnalle tomusokerin ja sabluunan avulla Jakobin risti, mutta hei, rajansa kaikella. Minun torttuni kuvioitui ihan itse, kun menin kämmäämään tiputtelemalla kelmuun tiivistyneitä vesipisaroita kakun päälle =). Tarkoituksena ei ollut tehdä tuollaista musteläiskätestiä.

Santiagon torttu

Pohja:

200 g vehnäjauhoja

75 g sokeria

100 g kylmää voita

1 muna

Täyte:

4 munaa

250 g sokeria

1 sitruunan raastettu kuori

250 g mantelijauhoa

vajaa tl kanelia

Valmista murotaikina sekoittamalla ainekset murumaiseksi seokseksi. Lisää tarvittaessa vettä/maitoa jos taikina tuntuu liian kovalta (minun ei tarvinnut lisätä). Laita taikinamöykky jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Tee täyte: vatkaa 4 munaa ja 250 g sokeria vaahdoksi, lisää sitruunankuoriraaste, mantelijauhe ja kaneli.

Kauli pohjataikina ja painele se piirakka- tai irtopohjavuokaan pohjalle ja reunoille. Levitä täyte pohjan päälle ja paista 180 asteisessa uunissa n. 30 min. Toisissa ohjeissa annetaan paistoajaksi peräti 50 min ja toisissa taas tämä 30 min. Minusta aina vähän paistettu on parempaa ja kosteampaa. En tiedä miten tummaksi tuo pinta olisi mennyt 50 minuutissa.

Koska olin hyvin epäileväinen tortun mehukkuudesta (no mutta hei, nuo aineksethan ovat ihan kuivia!), tein tarjolle sitruunakiisselin, jonka kanssa torttua sai halutessaan syödä. Se oli ihan turha, torttu oli just eikä melkeen passeli sellaisenaan. Tosin sitruunan makua en löytänyt siitä kirveelläkään. Jos vielä joskus toistamiseen tätä teen, niin raastan ainakin kahden sitruunan kuoren.

Puoli kakkua on jo syöty, vaikka se ei vielä ole edes kunnolla jäähtynyt. Mutta mitähän teen tuolla turhaan tehdyllä sitruunakiisselillä... sitä on sentään melkein puoli litraa...

Kookostoscapalat

Kookostoscapiirakka on piristävä vaihtoehto tavalliselle manteli-toscapiirakalle. Ainakin jos kookoksen mausta tykkää. Ja minähän tykkään. Siitä ja kinuskista. Tähän on myös helppo hukata iso määrä kookoshiutaletta, joka jää merkillisesti kaappiin lähestymään parasta ennen – päivämääräänsä. Tai vaikka kuohukermoja, joista päiväys alkaa olla uhkaavasti takanapäin. Minulla oli nyt kumpaakin.

Kookostoscapalat

Pohja:

225 g voita

3 dl sokeria

4 munaa

5 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

2 tl vanilliinisokeria

1,5 dl maitoa tai kermaa

Kookostosca:

200 g voita

2 rkl siirappia

3/4 dl vettä

2 dl kuohukermaa

400 g fariinisokeria

5 dl kookoshiutaleita

1 rkl vanilliinisokeria

Vatkaa pohjaa varten rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää munavaahtoon keskenään sekoitetut kuivat aineet ja maito. Kaada taikina leivinpaperin päälle pellille ja paista 200 asteessa n. 12 minuuttia.

Kuumenna kattilassa voi, siirappi ja vesi, kunnes voi sulaa. Ota kattila pois liedeltä. Sekoita joukkoon loput päällisen ainekset ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina uunipellille pohjan päälle ja paista vielä n. 10 minuuttia. Leikkaa jäähtyneenä paloiksi.

Mustikkamuffinit

Muffinien aatelia:

Mustikkamuffinit

2 dl sokeria

4 kananmunaa

5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

4 tl vaniljasokeria

2 dl maitoa/kermaa

3 dl mustikoita

100g valkosuklaamurusia

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, maito ja valkosuklaamurenat. Kääntele lopuksi jäiset mustikat varovasti taikinaan. Annostele n. 20 muffinivuokaan. Paista 200 asteessa 15 – 18 minuuttia.

 

Pehmeät hampurilaissämpylät

Kerrankin tuli pilvenpehmeitä vehnäsämpylöitä hampurilaisia varten. En tiedä oliko salaisuus se, että jätin taikinan kolmeksi tunniksi kohoamaan (koska oli pakko lähteä kauppaan vaateostoksille!) vai se, että jätin taikinan nyt tarkoituksella niin löysäksi, että se tarttui vielä hyvinkin käsiin ja kulhon reunoihin. Ehkä kummallakin tekijällä on osuutensa.

Vehnäsämpylät

4 dl vettä
1 dl maitoa
1 pussi kuivahiivaa
1 rkl sokeria
2-3 tl suolaa
ruokaöljyä kaksi puristavaa lurautusta pullosta
10 dl (?) vehnä- ja hiivaleipäjauhoja

Jauhojen määrää en tullut mitanneeksi alustusvaiheessa, mutta jätin taikinan siis todella tarttuvaksi ja löysäksi ja sitten se sai kohota huoneenlämmössä leivinliinan alla naapurikaupunkiin suuntautuneen vaateostosreissun ajan, kolmisen tuntia. Tänä aikana taikina ei kohonnut vain kaksinkertaiseksi, vaan ehkä kolminkertaiseksi ja oli jo hyvää vauhtia mönkimässä ulos kulhostaan. Mutta onneksi ehdin estää sitä karkaamasta.
Pyörittelin sämpylät miten taisin, pehmeä taikina oli helpompi vain asetella pellille. Saivat kohota siinä vielä sen aikaa, kun uuni lämpeni. Paistoin reilussa 200 asteessa vähän yli 10 minuuttia.

Valmiista hampurilaisista en tullut ottaneeksi kuvaa, mutta lastasimme niihin sisään jauhelihapihvit, cheddar-juustoa, jäävuorisalaattia, tomaattia, kurkkua, paprikaa, sipulia, ketsuppia, valkosipuli- ja hampurilaismajoneesia.. kukin oman makunsa mukaan.

Heinäsirkkapiirakkaa jälleen

Ihastuin viime syksynä heinäsirkkapiirakkaan sen ihanan piparminttuisen maun takia. Muokkasin vanhaa hyvää ohjetta tekemällä tämän entistä runsaamman pohjan ja käyttämällä vielä enemmin vaahtokarkkeja. Piirakka on aika nöyrä, sitä voi muokkailla mielen mukaan eikä lopputulos kärsi. Seuraavaksi aion kokeilla  vaihtoehtoa kokonaan ilman valkosuklaata. Ai että mitä herkkua tästä tuli!

Grasshopper pie

Pohja:
2 rullaa minttu-dominoita
50 g voita
50 g Marabou minttukrokanttisuklaata

Päälle:
180 g vaahtokarkkeja
1,5 dl kevytmaitoa
200 g valkosuklaata
piparminttuesanssia
2 dl kuohukermaa
vihreää elintarvikeväriä

Sulata voi, murenna dominot (säästä yksi keksi koristeeksi!) ja suklaa ja sekoita ne voin joukkoon. Painele seos kevyesti leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan. Laita jääkaappiin.

Mittaa teflon-kattilaan maito ja vaahtokarkit. Kuumenna seosta ja sekoittele, kunnes vaahtokarkit ovat sulaneet maidon joukkoon. Ota kattila liedeltä ja lisää sinne valkosuklaa. Sekoita kunnes sekin on sulanut. Jäähdytä vesihauteessa tai jääkaapissa kylmäksi.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Kaada vaahtokarkki-valkosuklaakiisseli kermavaahdon joukkoon ja lisää täytteeseen haluamasi määrä vihreää elintarvikeväriä ja piparminttuesanssia. Itse laitoin vajaan teelusikan piparminttuaromia. Sekoita tasaiseksi ja levitä seos keksipohjan päälle. Anna seistä jääkaapissa useita tunteja tai mielellään seuraavaan päivään. Koristele yhdell murskatulla dominolla.

Miilunpolttajan pasta

Meidän perheen ehdoton lempiruoka on miilunpolttajan pasta (tai kuten meillä leukaillaan: pontikankeittäjän pasta). Ohjeen kirjoittamisessa vaikeuksia aiheuttaa se, etten ikinä punnitse pastan määrää, mutta eiköhän tuo 500 grammaa ole aika lähellä meidän 5-henkisen perheen annoskokoa.

Miilunpolttajan pasta

500g tagliatellea, nauhapastaa

340 g pekonia

1 pieni tai puolikas sipuli (jätän joskus pois)

3-6 valkosipulin kynttä

2 kananmunaa

1 dl ruokakermaa

1 dl juustoraastetta (emmental)

mustapippuria

Keitä pasta kypsäksi. Pastan kiehuessa paloittele pekoni pieniksi paloiksi ja käristä sitä paistinpannulla rapeaksi, lisää sipuli pekonin joukkoon. Kuori valkosipuli valmiiksi.

Sekoita keskenään munat, kerma ja juustoraaste.

Valuta pasta lävikössä ja holauta se paistinpannulle pekonin sekaan. Kaada munakermaseos päälle, purista valkosipulinkynnet joukkoon ja sekoita hyvin. Mausta mustapippurilla. Nosta pöytään ja syö heti.