Mustikka-kookoskääretorttu

Yhteishyvän numerossa 4/16 oli mustikka-kookoskääretortun ohje. Se vaan näytti paljon nätimmältä, kuin tämä minun versio =). Mutta kuten sanottua... ne rumat leivonnaiset ovat niitä parhaita...
Yllättävän hyvin sattui mustikka ja kookos yhteen, en ollut ennen tällaista komboa mielestäni kokeillutkaan.

Mustikka-kookoskääetorttu

5 kananmunaa
1½ dl sokeria
4 rkl perunajauhoja
4 rkl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

pinnalle: kookoshiutaleita

täyte:
200 g (1 prk) maustamatonta tuorejuustoa
200 g (3 dl) pakastemustikoita
1 dl sokeria
2 dl kookoshiutaleita
1 liivatelehti (joo kuten huomaatte; ei riittänyt mulla!)
1 rkl vettä

Vaahdota munat ja sokeri. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja sekoita vaahtoon. Levitä taikina leivinpaperin päälle pellille ja paista 225 asteessa n. 8 min. Kumoa pohja leivinpaperille ja irrota pohjapaperi. Ripottele kookoshiutaleita toiselle leivinpaperille ja kumoa torttupohja vielä uudelleen sille niin että vaaleampi pinta tulee kookoshiutaleita vasten. Tämä on vain ulkonäkökysymys. Painele kevyesti, jotta kookoshiutaleet tarttuvat kiinni.
Liota liivatelehteä kylmässä vedessä n. 5 min. Notkista tuorejuusto. Sekoita joukkoon mustikat, sokeri ja kookoshiutaleet. Kiehauta vesi. Purista liivatelehdestä vesi pois ja liuota se kiehuvaan vesitilkkaan.Sekoita seos täytteeseen. Levitä täyte torttupohjalle ja kääri rullalle.
Anna kääretortun vetäytyä jääkaapissa muutamia tunteja.

Omenastruudeli, nam!

Struudeli on kuulostanut aina hauskalta sanalta. Omenastruudeli. Mutta koskaan en ole syönyt sellaista missään. Yhteishyvän ruoka-liitteessä 9/2013 oli ohje struudeliin, jossa taikina valmistettiin itse. Minä halusin kokeilla pakastealtaan valmista filo-taikinaa, koska sekin oli vierasta tavaraa. Ja olikin muuten jännää taikinaa, en ollut sellaista edes nähnyt ennen. Noudattelin Yhteishyvän reseptiä vain vähän sinne päin. Osa peheenjäsenistä oli sitä mieltä, että tämä on ehkä parasta, mitä omenasta voi tehdä. Ja hyvää totisesti olikin!

Omenastruudeli

1 paketti valmista filotaikinaa (anna sulaa pari tuntia)

Täytteeseen ja voiteluun:
100 g voisulaa

Täyte: 
n. 3 omenaa kuutioituna
 lisäksi laitoin n. 1 dl omenahilloketta
pähkinä- tai mantelirouhetta
1 dl fariinisokeria
1 rkl sitruunamehua
1 sitruunan raastettu kuori
1 tl kanelia
0,5 tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria
1 dl taatelimurua

Sekoita omenakuutiot ja muut täytteen aineet. Sulata voi.
Levitä filotaikina auki leivinpaperille ja voitele taikinalevyjen välejä voisulalla. En laittanut voita joka väliin, vaan n. joka toiseen. Kaada täyte taikinalevylle ja vielä voisulaa vähän, rullaa sitten kuten kääretorttu ja nosta torttu pellille, leivinpaperin päällä helppo nostaa. Perinteinen struudeli taitaa olla tuollainen hevosenkengän muotoon taitettu, ja ei se muuten taitaisi pellille mahtuakaan. Voitele vielä vähän voisulalla.
Paista 200 asteessa n. 30 min tai kunnes on kypsä.
Anna vetäytyä hetki ja tarjoa jätskin tai vaniljakastikkeen kanssa. Minusta oli hyvää ilman kylkiäisiäkin. Sairaan hyvää. Struudelin leikkaaminen oli kyllä vähän hankalaa ja samoin syöminen: taikina oli sitkeää. Melkein olisi tarvinnut veistä ja haarukkaa.

Torttuun kääräisty raparperi

Nyt on meneillään pakastimen tyhjennysviikot. Kuinka kummassa sieltä löytyikään  puoli litraa raparperihilloa vuodelta 2011! Ja mitäs siitä muutakaan voi tehdä kuin kääretorttua. Tällaista tällä kertaa:

Raparperikääretorttu
4 kananmunaa
1½ dl sokeria
1½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Väliin:
5 dl raparperihilloa
1 dl kermaa
½ purkkia maitorahkaa
1 rkl vaniljasokeria

Vatkaa munat ja sokeri oikein vaahtoisaksi, lisää kuivat aineet, kaada uunipannulle voidellun leivinpaperin päälle ja paista 200 asteessa n. 8 min. Kumoa jäähtymään sokeroidulle leivinpaperille, peitä pinta leivinpaperilla ja kostealla keittiöpyyhkeellä, niin se ei halkeile rullatessa.
Vatkaa kerma vaahdoksi, sekoita joukkoon rahka ja vaniljasokeri. Levitä torttupohjalle hillo ja kermarahka. Jos raparperihillo on kovin kirpeää, kerma kannattaa makeuttaa sokerilla, mutta minun raparperihilloni oli älyttömän makeaa, joten laitoin vain vaniljasokeria kermarahkan sekaan.

Tätä syödessä mietin, miksi en tee kääretorttuja useammin?

Unelmatorttu

Unelmatorttu on ainoa leivonnainen, johon suhtaudun tiukkapipoisen kiihkeästi. Sen nimi pitäisi suojata jollain kulttuuriperinnesuojalla niin kauan, kun unelmatortun nimissä tehdään kaikenlaisia banaani-, ananas- tai rahkakermaväkerryksiä. Hommahan on nyt niin, että unelmatorttu on ihan eri asia, kuin suklaakääretorttu. Unelmatorttua on vain ja ainoastaan voikreemillä täytetty suklaakääretorttu. Sinne ei sotketa kermaa ja rahkaa tai banaania tai ananasmurskaa =). Niiltäkin käyttämällä tulee oikein hyviä suklaakääretorttuja, mutta ne eivät ole unelmatorttuja!
Tässä ikivanhan unelmatortun resepti, jonka olen perinyt äitini ikivanhasta keittokirjasta ja tämä on yhtä niistä leivonnaisista, jota syödessä tulee melkein itku silmään, kun se on niin hyvää:

Unelmatorttu

pohja:
4 munaa
2 dl sokeria
2  rkl kaakaojauhoa
5 rkl perunajauhoa
2 tl leivinjauhetta

täyte:
100 g voita
2½ dl tomusokeria tai enemmän
1-2 keltuaista
2 tl vaniljasokeria

Vatkaa munat ja sokeri oikein kuohkeaksi. Siivilöi kuivat aineet sekaan. Kaada taikina voidellulle leivinpaperille uunipannulla ja paista 225 asteessa n. 5 min (tai 200 asteessa n. 8 min).Kumoa pohjalevy sokeroidulle leivinpaperille ja anna jäähtyä leivinpaperin ja märän pyyhkeen alla.
Täytettä varten vatkaa pehmeä voi ja sokerit. Lisää joukkoon keltuainen. Levitä jäähtyneelle kääretorttulevylle. Kääri rullalle ja anna seisoa kylmässä vähintään pari tuntia.

Toisinaan leivon vähän isomman pohjan ja käytän osin perunajauhoja ja osin vehnäjauhoja. Ja joskus olen kokeillut ”väärentää” tätä aitoa unelmatortun täytettä laittamalla sinne keltuaisen sijaan tuorejuustoa, n. 100 g. Tällöinhän tiukkapipoisimman tulkinnan mukaan ei ole enää aito unelmatorttu kyseessä ja kieltämättä se maistuukin vähän erilaiselta, mutta hyvää tulee niinkin. Itse asiassa muuten; mikä tuon keltuaisen funktio täytteessä edes on?! Se vaan jostain syystä kuuluu unelmatortun täytteeseen.

Fairyn makuinen sitruunakääretorttu

Jostain syystä menin tuhlaamaan tähän kääretorttuun tarkoitetun sitruunan lähes kokonaan sitruunapipareihin, mutta hätä keinot keksii. Korvasin osan appelsiininkuoriraasteella ja osan sitruunan hedelmälihalla, joka jäi sitruunapusertimeen. Tällä kertaa perhe tykkäsi kääretortusta enemmän kuin minä. Minusta tämä oli ihan teollisen kääretortun makuinen, ei kotitekoisen. Vähän tuli mieleen Pågensin sitruunamuffinit ja -kakku, tiedättehän. Ovathan ne hyviä, mutta kun kotitekoisen pitäisi olla paljon parempia. Ehkä sitruuna saa sen aikaan - olen todennut ennenkin, että sitruunaleivonnaiset maistuvat fairylta. (Tai Fazerin sitruuna-täytesuklaa, joka maistuu sekin sitruuna-pesuaineelta!). Mutta ei tämäkään nyt suorastaan pahaa ollut. Ohje Yhteishyvä 3/2013.

Sitruunakääretorttu

 

4kananmunaa

1,5 dl sokeri

1 dl vehnäjauhoja

0,8 dl perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 sitruunan raastettu kuori

 

Väliin ja pinnalle (no ei tuosta määrästä tosiaan riitä pinnalle!):

2 dl kuohukermaa

1 prk sitruunarahkaa (200 g)

3 rkl tomusokeria

4 rkl hasselpähkinärouhetta

 

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhot, perunajauhot ja leivinjauhe. Siivilöi jauhoseos vaahtoon ja lisää sitruunan kuori. Sekoita tasaiseksi. Levitä taikina leivinpaperoidulle uunipellille ja paista 225-asteisessa uunissa noin 7 minuuttia. Kumoa levy sokeroidulle leivinpaperiarkille. Irrota pohjapaperi ja anna levyn jäähtyä.
Vaahdota kerma ja sekoita joukkoon rahka ja tomusokeri. Jaa reilu puolet täytteestä levylle ja kääri rullalle paperin avulla. Jätä saumakohta alaspäin. Anna tortun vetäytyä jääkaapissa. Levitä päälle loppu täyte ja ripottele päälle pähkinärouhetta.

Banaani-valkosuklaakääretorttu

 Tämän kääretortun ohje löytyy Pirkan sivuilta, mutta tein siihen muutamia muutoksia. Citymarketissa ei ollut Pirkka luomu reilun kaupan banaani-mantelivalkosuklaata ja jos olisi ollutkin, niin se olisi ollut ihan älyttömän hintaista, yli kaksi euroa tuollainen pieni 80 gramman levy! Siksi käytin torttuun tavallista Pandan halpaa valkosuklaata, joka ei ole paljaaltaan syötynä kovin erikoista, mutta leivontaan hyvä valinta. Ja laitoin sitä vielä vähän enemmin, kuin ohjeessa (eikö kaikki laita?!). Sen sijaan puolukan määrää vähensin, koska nuori polvi ei ole kovin ihastunut puolukkaleivonnaisiin. Ja tällaisella ohjeella tulikin sitten oikein hyvä kääretorttu:

 Banaani-valkosuklaakääretorttu

4 kananmunaa

1½ dl sokeria

4 rkl vehnäjauhoja

3 rkl kaakaojauhoa

1 rkl perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

Täyte:

1 tlk (2 dl) kuohukermaa

1 prk (250 g) maitorahkaa

2 rkl sokeria

1 rkl vaniljasokeria

n. 120 g valkosuklaata rouhittuna

2 dl puolukkaa

1 banaani

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne sitten muna-sokerivaahtoon varovasti sekoittaen. Levitä taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Paista 200 asteessa 8 minuuttia. Kumoa torttulevy leivinpaperin päälle, johon olet sirotellut sokeria. Anna jäähtyä.

Tee täyte: vaahdota kerma ja sekoita joukkoon rahka ja sokerit. Lisää sitten suklaarouhe ja puolukat. Levitä täyte tasaisesti jäähtyneelle kääretorttulevylle. Viipaloi banaani ohuiksi paloiksi ja levittele palat tasaisesti täytteen päälle. Kääri rullalle leivinpaperin avulla ja anna vetäytyä kylmässä hetki.

Aito ja alkuperäinen suklaa-rahkakääretorttu

Joskus muinoin, eli noin 20 vuotta sitten ainakin, oli Ohrakas-jauhopaketissa suklaakääretortun ohje. On siellä sellainen vieläkin, mutta kun se ei ole aito ja alkuperäinen. Tämä on:

Suklaa-rahkakääretorttu

4 munaa
1½ dl sokeria
1½ dl ohrakas-jauhoja
2 rkl kaakaojauhoa
2 tl leivinjauhetta

Täyte:
1 dl kermavaahtoa
1 tlk rahkaa
3/4 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi, lisää sitten  keskenään sekoitetut kuivat ainekset. Levitä uunipannulle (voidellulle) leivinpaperille ja paista 225 asteessa n. 6 minuuttia. Anna jäähtyä
Vatkaa täytteen kerma vaahdoksi, lisää rahka ja sokerit. Levitä pohjalle ja rullaa. Anna seistä kylmässä ennen leikkaamista.
Kuvan kääretorttuun laitoin vielä kirsikkahilloa kermarahkan lisäksi, mutta se ei kuulu aitoon ohrakas-kääretortun reseptiin ja parempi tämä onkin ilman mitään hilloja. Minun vain oli päästävä eroon kirsikkahillon jämistä.