Fazerina-juustokakku

Olikohan meillä vähän liikaa joulusuklaita, kun kokonainen rasiallinen Fazerinaa jäi yli? Eihän suklaata oikeasti voi jäädä yli, eihän. Netissä on useitakin Fazerina-juustokakun ohjeita, mutta niissä on usein käytetty suklaakeksi -pohjaa. Minusta boksillisessa Fazerinaa on jo niin paljon suklaata, että teen mieluummin tuon pohjan tavallisesta Diggestivestä, kas näin:

Törkeän hyvää...

Fazerina-juustokakku

Pohja:

½ - 1 paketti Diggestive-keksejä

75 - 100 g voisulaa

Täyte:

1prk appelsiinituorejuustoa (Pirkka/Viola)

200g Fazerina-suklaata (ehkä jopa 300 g)

½dl sokeria

2tl vaniljasokeria

2,5 dl kuohukermaa

4 liivatelehteä

2rkl appelsiinimehua/mandariini/sitruuna-

Päälle:

Fazerina-murusia

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Murskaa keksit pieneksi muruksi ja sekoita voisulaan. Painele seos vuokaan.
Valmista täyte. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen 5 minuutiksi. Sekoita sokerit tuorejuustoon ja vatkaa kerma vaahdoksi. Sulata Fazerina varoen mikrossa tai vesihauteessa. Anna suklaan hieman jäähtyä ja sekoita se tuorejuuston kanssa sileäksi seokseksi. Purista liivatelehdistä vesi pois ja liuota ne kiehuaan appelsiinimehutilkkaan. Anna liivateseoksen jäähtyä hetki ja kaada se sitten ohuena norona hyvin sekoittaen suklaa-tuorejuustoseokseen. Kääntele lopuksi joukkoon vatkattu Flora Vispi. Levitä täyte keksipohjan päälle ja anna jähmettyä jääkaapissa vähintään neljä tuntia. Koristele kakku.

Tämä Fazerina-kakku oli niin hyvää, että jopa muutama ei-suklaaihminen kehui sitä erikoisesti. Jos vain Fazerinoja joskus jää yli, niin tämä on ehdottomasti leivontalistalla. Seuraavalla kerralla kokeilen käyttää vai 3 liivatetta, tuolla neljällä tuli tosi jämäkkää. Tai sitten minulla saattoi olla hieman enemmin Fazerinaa (onhan boksissa kai 350 grammaa enkä nyt ihan hirveästi syönyt niitä tekovaiheessa?). Runsas suklaa saattoi sekin kovettaa täytettä jäähtyessään.

Omenastruudeli, nam!

Struudeli on kuulostanut aina hauskalta sanalta. Omenastruudeli. Mutta koskaan en ole syönyt sellaista missään. Yhteishyvän ruoka-liitteessä 9/2013 oli ohje struudeliin, jossa taikina valmistettiin itse. Minä halusin kokeilla pakastealtaan valmista filo-taikinaa, koska sekin oli vierasta tavaraa. Ja olikin muuten jännää taikinaa, en ollut sellaista edes nähnyt ennen. Noudattelin Yhteishyvän reseptiä vain vähän sinne päin. Osa peheenjäsenistä oli sitä mieltä, että tämä on ehkä parasta, mitä omenasta voi tehdä. Ja hyvää totisesti olikin!

Omenastruudeli

1 paketti valmista filotaikinaa (anna sulaa pari tuntia)

Täytteeseen ja voiteluun:
100 g voisulaa

Täyte: 
n. 3 omenaa kuutioituna
 lisäksi laitoin n. 1 dl omenahilloketta
pähkinä- tai mantelirouhetta
1 dl fariinisokeria
1 rkl sitruunamehua
1 sitruunan raastettu kuori
1 tl kanelia
0,5 tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria
1 dl taatelimurua

Sekoita omenakuutiot ja muut täytteen aineet. Sulata voi.
Levitä filotaikina auki leivinpaperille ja voitele taikinalevyjen välejä voisulalla. En laittanut voita joka väliin, vaan n. joka toiseen. Kaada täyte taikinalevylle ja vielä voisulaa vähän, rullaa sitten kuten kääretorttu ja nosta torttu pellille, leivinpaperin päällä helppo nostaa. Perinteinen struudeli taitaa olla tuollainen hevosenkengän muotoon taitettu, ja ei se muuten taitaisi pellille mahtuakaan. Voitele vielä vähän voisulalla.
Paista 200 asteessa n. 30 min tai kunnes on kypsä.
Anna vetäytyä hetki ja tarjoa jätskin tai vaniljakastikkeen kanssa. Minusta oli hyvää ilman kylkiäisiäkin. Sairaan hyvää. Struudelin leikkaaminen oli kyllä vähän hankalaa ja samoin syöminen: taikina oli sitkeää. Melkein olisi tarvinnut veistä ja haarukkaa.

Valkosuklaa-karpalokeksit

Menin kerran ostamaan Robin Hoodista pussillisen kuivattuja karpaloita. Mitähän kuvittelin niistäkin tekeväni? Joulusiivouksen yhteydessä löysin tuon pussin kaapin kätköistä ja totesin, että parasta ennen -päiväys on ollut jo kaksi vuotta sitten. No jaa... tokkopa tuo niin nuukaa. Sopivasti joulun alla oli Kymen Sanomissa resepti inkiväärillä maustettuihin valkosuklaa-karpalokekseihin. Näistä tulikin paljon parempia kuin kuvittelin. Nyt näitä on tehty jo kaksi kertaa ja vielä kolmanteen siitä karpalo-pussista riittää... Lehden mukaan alkuperäinen Joulucookies-resepti on Yummy Baker -blogista ja sen mukaan taikinaan tuli mysliä ja muscovado-sokeria. Ne jätin autuaasti pois. Mittasuhteitakin muokkasin, koska alkuperäinen resepti oli aivan liian pieni. Tämä on minun versioni:

Valkosuklaa-karpalokeksit

150 g voita
1 dl fariinisokeria
1,5 dl sokeria
1 muna
4,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vanilliinisokeria
2,5 tl inkivääriä
130 g valkosuklaamurua
100 g kuivattuja karpaloita
1 dl mantelirouhetta

Voi ja sokeri vatkataan. Muna lisätään vatkaten, sitten keskenään sekoitetut kuivat aineet ja suklaa, karpalot (saksin niitä hieman pienemmäksi vielä) sekä mantelirouhe. Taikina saa levähtää hetken jääkaapissa ja sitten taikinasta otetaan pallukoita pellille ja paistetaan 200 asteessa kymmenisen minuuttia.

Pikkuleipätehtailua

Vielä yhdet joulupiparit. Näiden taikina on aivan taivaallinen, alunperin Kinuskikissan sivuilta, ja siellä käytetty ruokosokeria ja ruokosiirappia, mutta minä käytän vastaavia tavallisia. Erikoisuutena on vaniljasokeri - ensimmäinen joulupipariresepti, jonka reseptiin se kuuluu! Kas näin:

Pikkuleipätehtaan piparkakut

200 g huoneenlämpöistä voita
 2 ½ dl sokeria
 1 ½ dl siirappia
 2 munaa
1 litra vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta
1 rkl kardemummaa
1 rkl kanelia
1 rkl vaniljasokeria


Paloittele voi kulhoon ja lisää sinne sokeri. Kuumenna siirappi kiehuvaksi ja kaada se sitten voin ja sokerin joukkoon. Sekoittele, kunnes taikina on tasainen. Lisää joukkoon munat ja sitten keskenään sekoitetut kuivat aineet. Anna taikinan kovettua jääkaapissa yön yli. Kauli ja leivo pipareiksi, mielellään paksuiksi ja pehmeiksi =).  Paista n. 180 - 200 asteessa viitisen minuuttia tai sellaiseksi, kuin itse haluat.

Suklaiset marsipaanikeksit

Ja niin kovasti kuin marsipaanista tykkäänkin, niin tällaiset tummalla suklaalla kuorrutetut marsipaanit ne vaan eivät uppoa. Suklaa on niin väkevää, että eihän näitä pysty syömään. Joskus tällaisia sitten kuitenkin tulee lahjaksi ja silloin meillä aletaan leipomaan. En ole koskaan pitänyt minään ongelmana pahojen suklaiden saamista lahjaksi, sillä niistä on hauska leipoa kaikenlaista hyvää. Aloitetaan siis paloittelemalla marsipaanit sopiviksi keksitaikinaan meneviksi murusiksi...

Suklaiset marsipaanikeksit

5 dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
1 pussi Pirkka Choko-cappuccinojauhetta
150 g voisulaa
2 dl fariinisokeria
1 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
1 kananmuna
paketillinen marsipaanisuklaata tms

Sulata voi taikinakulhossa, lisää sinne sokerit ja kananmuna. Sekoita joukkoon jauhot ja lopuksi suklaamurena. Nostele haluamasi kokoisia palleroita pellille ja paista 160-175 asteessa n. 10 min. Keksit saavat olla vielä pehmeitä uunista ottamisen jälkeen, ne jatkavat kovettumistaan jäähtyessä ja parhaimmillaan keksit toki ovat mukavan kosteina ja sitkeinä, eikä suinkaan täysin läpikypsän rapeina.

Joulupiparit

Joulukuun toinen piparitaikina, eikä muuten vielä viimeinen; kyllä näitä siihen malliin syödään ennen joulua. Tämä on vanha luottotaikinani, joka on erittäin helppo kaulita ja ehkä koostumukseltaan jotenkin parempi (siis raakana syötynä) kuin aikaisempi Kuninkaiden piparkakkujen taikina. Valmiinahan nämä maistuvat kaikki suunilleen samanlaisille.

Joulupiparit

450 g voita
3 dl siirappia
3 dl sokeria
12 tl (= 4 rkl) mausteita; kaneli, kardemumma, piparkakkumauste...
3 munaa
18 dl vehnäjauhoja
3 tl soodaa

Sulata rasva kattilassa, sekoita joukkoon sokeri, siirappi ja mausteet. Anna kiehua hiljaalleen pari minuuttia sekoittaen koko ajan. Nosta kattila jäähtymään ja lisää munat, kun taikina on jäähtynyt. Sitten perään jauhot, joihin sooda on sekoitettu. Sekoita tasaiseksi vaikka käsin, on aika raskas iso taikina. Nostele elmukelmun sisään parissa erässä, painele littanaksi ja jäähdytä ulkona/jääkaapissa. Paistele piparit seuraavana päivänä 175-200 asteisessa uunissa 6-8 minuuttia.

Omenahyvekakku

Omenahyveen ohje on 5.12.2013 ilmestyneestä Kymen Sanomista, jossa kakku oli tehty pyöreäksi, mutta minusta on viisaampaa tehdä neliskanttinen, jolloin taikinasta ei jää hukkapaloja. Kyllähän tätä mielellään söi ja kesti säilytystäkin jääkaapissa ihan hyvin, vaikka ohje kehottaa tarjoamaan heti. Oli ehkä jopa herkumpaa, kun voitaikina oli imenyt hivenen kosteutta hillosta. Mutta veitsen on syytä olla hyvä ja terävä, muuten kermat pursuilee välistä.

Omenahyvekakku

4-5 kpl voitaikinalevyjä
1 kananmuna

Lisäksi:
3 dl kuohukermaa
1-2 rkl tomusokeria
1-1½ dl hyvää omenahilloa
ripaus kanelia
marjoja päälle/omenasiivuja
valmista kinuskikastiketta

Yhdistä sulaneet voitakinalevyt, kauli pellille suorakaiteeksi ja puolita veitsellä niin että tulee kaksi samankokoista levyä. Voit voidella munalla halutessasi. Paista 225 asteessa n. 15 minuuttia. Puhko mahdolliset ilmakuplat uunista ottamisen jälkeen ja painele levyjä vähän tasaisemmaksi, jos ovat kovin kohoilleet. Anna jäähtyä.
Vatkaa kerma ja mausta se ripauksella sokeria.
Kokoa kakku tarjoiluvadille. Laita pohjan päälle kanelilla maustettua omenahilloa ja osa kermasta. Nosta toinen levy päälle ja levitä sille loppukerma, sekä mahdolliset marjat ja kinuskikastiketta. Tarjoa heti ja leikkaa terävällä sahanteräveitsellä paloiksi.

Kuninkaiden piparkakut

Kuninkaiden piparkakut

Joulupipareiden kirjo on sitten merkillinen. On Paraisten piparkakkuja, Lucian piparkakkuja, Kuninkaiden piparkakkuja ja vaikka mitä. Jos ei nimistä piittaa, niin lähinnä piparitaikinat jakautuvat tekotavaltaan kahteen osaan: niihin, joissa siirappi, sokeri ja mausteet keitetään tai lämmitetään ensin ja vasta sitten laitetaan kuivat aineet ja sitten niihin, joissa munat ja sokeri tai ehkä kuohukerma vaahdotetaan ja sitten lisätään kuivat aineet.
Jos ihan tarkasti alkaa vertailemaan, niin kaikki taikinat ovat tietenkin suunilleen samanlaisia ja onhan niiden pakkokin olla, koska lopputulos on aina suunilleen sama. Paraisten piparkakut (olisiko se kaikkein suosituin resepti, mukamas) esiintyy yhden keittokirjassa yhdenlaisena, toisen keittokirjassa toisenlaisena ja netissä niinikään monena eri versiona. Jonkun toisen keittokirjassa sellainen resepti taas saattaa kulkea nimellä Lucian piparkakut. Eli tämä on täysin villi maailma. Yhden ihmisen Paraisten piparit on ihan eri juttu kuin toisen, ei ole olemassa mitään aitoa ja alkuperäistä. Varsinkin kun jokainen tietysti maustaa omat piparinsa oman maun mukaan.
Minä teen yleensä piparitaikinan sillä siirapin ja sokerin keittämisen/lämmittämisen tavalla, mutta tällä kertaa käytin tätä harvemmin käyttämääni piparitaikinaa, johon laitettiin kermaa vatkattuna. Vanhassa käsinkirjoitetussa reseptivihossani tämän nimi on Kuninkaiden piparkakut. Valitettavasti nämä piparit ovat jo syöty ja täytyy tässä alkaa uuden taikinan vääntämiseen =).

 Kuninkaiden piparkakut

500 g voita
500 g sokeria

500 g siirappia
2-3 rkl kanelia
2-3 rkl inkivääriä
1-2 tl kardemummaa
1 muna
3 dl kuohukermaa
1,25 kg vehnäjauhoja
1 rkl soodaa

Sekoita sooda ja jauhot keskenään. Nypi ne voin kanssa muruksi. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää se taikinaan. Lisää sokeri, siirappi, mausteet ja muna. Sekoita hyvin tasaiseksi. Nostele taikina kelmun sisään littanaksi paketiksi jääkaappiin. Leivo pipareiksi seuraavana päivänä, paista 175-200 asteessa 5 - 8 min.

Banaanimaustekakku

En ole viime aikoina kokeillut paljon uusia reseptejä, kun yleensä tulee tehtyä vaan niitä vanhoja hyviksi todettuja ja tuttuja. Tämä tarkoittaa peruskeksitaikinoita erilaisilla suklaasattumilla ja varsinkin syksyn omena-aikaan kaikenlaisia omenakakkuja ja -piirakoita.

Kun hedelmäkorissa lojuu kolme kovin ruskistuvaa banaania, jota kukaan ei enää syö, niin on tehtävä joko banaanikakku tai banoffee. Yhteishyvästä löytyi tällainen banaanimaustekakun ohje:

Banaanimaustekakku

3 banaania
150 g voita
2 dl fariinisokeria
2 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä (ja neilikkaa, yöks en laita)
1 dl kermaa/maitoa

Kuori banaanit ja soseuta haarukalla. Vatkaa rasva ja sokeri kuohkeaksi, lisää munat yksitellen hyvin vatkaten ja sitten keskenään sekoitetut jauhot, banaanimössö ja neste. Sekoita tasaiseksi. Taikina on sopiva n. 1,5 litran vuokaan.  Paista 175 asteessa n. tunti (paistoin 45 min ja se oli juuri sopiva aika).

Min älskling -leivokset, tosiaan...

Löysin Juhlattaren kakkublogista aivan ihanan näköisen Min älskling -leivonnaisen. Tuollaisen hauskan kaksikerroksisen mokkapalan. Mutta nyt kävi jotenkin kalpaten, enkä ollenkaan tajua miksi. Ohje on tällainen:

Min älskling -leivokset

Pohja:
150g voita
2 kananmunaa
3 dl sokeria
2-3rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
4,5dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 1/2dl maitoa

Täyte:
2dl valmista vaniljakiisseliä (1pss vaniljakiisselijauhoa+ 2dl kylmää maitoa )
150g voita
1rkl vaniljasokeria
2 rkl tomusokeria

Päällinen:
75g voisulaa
2 rkl kahvia
1 rkl kaakaota
2 tl vaniljasokeria
3,5dl tomusokeria


Vatkaa kananmuna ja sokeri vaahdoksi. Sulata voi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, maito ja voi munasokeri vaahtoon. Paista noin 20 (10 - 15) minuuttia 175 asteessa.

Tee sillä välin täyte:

Anna voin pehmentyä. Valmista vaniljakastike. Lisää voin sekaan vaniljasokeri ja tomusokeri. Vatkaa sähkövatkaimella sekaisin. Sekoita tomusokerivoiseos vaniljakiisselin kanssa sekaisin.
Mitä tein väärin: käytin blå bandin vaniljakastikejauhetta, oliko se sittenkin väärä valinta, mitä tuo vaniljakiisselijauho oikein on? Kastike jäi liian löysäksi. Ja kun lisäsin sen voi-tomusokeriseokseen, niin koko seos juoksettui. YÄK. Sen lisäksi, että se oli muutenkin liian juoksevaa. Heitin roskikseen ja jouduin tekemään tuonne väliin perinteisen unelmatorttuvoikreemin: voita, tomusokeria ja kananmunan keltuainen.

Jaa jäähtynyt pohja kahteen osaan. Levitä toiselle pohjalle täyte. Nosta toinen pohja kanneksi.

Valmista kuorrute:
Sekoita kaikki aineet keskenään, tomusokeri viimeisenä. Levitä kuorrute kakun päälle.

Jäi vähän kaivelemaan tuo täytteen epäonnistuminen. Eikö siinä ole selkeesti jotain vikaa: vain 2 rkl tomusokeria noin älyttömään voimäärään nähden! Eihän se mitenkään voi jähmettyä tarpeeksi jämäkäksi?? Sehän on melkein kuin sekoittaisi pelkkää voita vaniljakiisselin sekaan, ei mikään ihme että juoksettuu.