torstai 9. toukokuuta 2013

Santiagon kakku, Tarta de Santiago



Parhaita reseptejä ovat sellaiset, joilla on joku tarina tai menneisyys. En ollut ikinä kuullutkaan Santiagon tortusta (tai kakusta), ennen kuin luin Marikan kinttupolut –blogissa sellaisesta. Tämä oli suuri vääryys! Miten on mahdollista, että on olemassa joku tuollainen suorastaan torttuklassikko, jonka nimeä en ole edes kuullut. Mutta eipä ollut paljon nettiosumiakaan suomalaisista ruokablogeista, tämä ei ilmeisesti kuulu tämän hetken trendikkäimpiin torttuihin. Niinpä minun oli heti ensi tilassa kokeiltava Santiagon torttua itse.
Tarta de Santiago, calicialainen mantelikakku, perinteinen espanjalainen pyhiinvaeltajien kakku eli Santiagon kakku on tukoisa mantelin, sitruunan ja kanelin makuinen torttu. Oikeasti tähän pitäisi kuvioida pinnalle tomusokerin ja sabluunan avulla Jakobin risti, mutta hei, rajansa kaikella. Minun torttuni kuvioitui ihan itse, kun menin kämmäämään tiputtelemalla kelmuun tiivistyneitä vesipisaroita kakun päälle =). Tarkoituksena ei ollut tehdä tuollaista musteläiskätestiä.




Santiagon torttu

Pohja:
200 g vehnäjauhoja
75 g sokeria
100 g kylmää voita
1 muna

Täyte:
4 munaa
250 g sokeria
1 sitruunan raastettu kuori
250 g mantelijauhoa
vajaa tl kanelia

Valmista murotaikina sekoittamalla ainekset murumaiseksi seokseksi. Lisää tarvittaessa vettä/maitoa jos taikina tuntuu liian kovalta (minun ei tarvinnut lisätä). Laita taikinamöykky jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Tee täyte: vatkaa 4 munaa ja 250 g sokeria vaahdoksi, lisää sitruunankuoriraaste, mantelijauhe ja kaneli.

Kauli pohjataikina ja painele se piirakka- tai irtopohjavuokaan pohjalle ja reunoille. Levitä täyte pohjan päälle ja paista 180 asteisessa uunissa n. 30 min. Toisissa ohjeissa annetaan paistoajaksi peräti 50 min ja toisissa taas tämä 30 min. Minusta aina vähän paistettu on parempaa ja kosteampaa. En tiedä miten tummaksi tuo pinta olisi mennyt 50 minuutissa.

Koska olin hyvin epäileväinen tortun mehukkuudesta (no mutta hei, nuo aineksethan ovat ihan kuivia!), tein tarjolle sitruunakiisselin, jonka kanssa torttua sai halutessaan syödä. Se oli ihan turha, torttu oli just eikä melkeen passeli sellaisenaan. Tosin sitruunan makua en löytänyt siitä kirveelläkään. Jos vielä joskus toistamiseen tätä teen, niin raastan ainakin kahden sitruunan kuoren.

Puoli kakkua on jo syöty, vaikka se ei vielä ole edes kunnolla jäähtynyt. Mutta mitähän teen tuolla turhaan tehdyllä sitruunakiisselillä... sitä on sentään melkein puoli litraa...


6 kommenttia:

  1. Enpä ole minäkään kuullut tämmöisestä ennen, pitääpä joskus kokeilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kannattaa ainakin kokeilla. Täytteestä tuli muuten mieleen vähän marsipaani,ainakin kun jätin sen noin kosteaksi.

      Poista
  2. minun ohjeeni on muuten sama, mutta ilman kanelia...! Se varmaan taittaa tuota sitruunan makua jonkin verran+

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuten varmaan tuo kaneli taittaakin sitruunan makua! Ilmankos reseptissä luki, että hyppysellinen kanelia =). Koska kukaan ei tuntunut tietävän, mitä hyppysellinen on, niin päädyin laittamaan vajaan teelusikan.

      Poista
  3. niin ja tarinaa, jonka löysin jostain lehdestä.
    Ei tiedetä onko respeti matkannut pyhiinvaeltajien mukana Caliciaan, vai onko se alun perin sieltä, vanhimmat merkinnät v. 1577. Sitä on tuolloin tarjottu opettajille Santiago de Compostelan yliopistossa todistustenjakopäivänä. Respetikirjoihin ilmestynyt 1838.
    Jaakobin risti kakun päälle on ilmestynyt 1900-l alussa.

    VastaaPoista